Sunnuntai-iltapäivä

Kuvaan sunnuntai-iltapäivän näin

Talvikin siirtyy
kylmää, kylmettyneinä silti
matala alkusyksyn valo on tavallista valoa
kulutamme sitä yöksi
maksaruohon vaaleanpunaiset kukat eivät puhu meille
Käänsit selkäsi, liikutit käteni sivuun
silmäsi, suusi nipsnaps lukittuu
velvollisuuden tuntuista tuntua
Et voi niellä, täynnä
kaukana meren takana
sekaannukset ja sekaannukset
suolistoon kertyi löysä kertomus, ei mitään kehuttavaa
mistä kiittää?
ketä rakastaa?

Minulta kysytään mitä toivot
mitä toivoisit maksaruohon sanovan

Edellinen
Edellinen

Tää on mun koti

Seuraava
Seuraava

Runot I ja II