KÖHINÄ

Ne odottavat
joku aukaisee oven, kylmä paiskautuu vinttihuoneesta
kattolamppukupuun syttyy oranssi valo

moneen kertaan maalatut askelmat kiertävät tynkävartisten luokse
viimeisellä portaalla talvehtivat pelargonit

niin kuin mekin synnyimme ja sittemmin kuolimme
turvallisesti ja pelottomina

välitilaan

toistaiseksi

hittills

joku valuttaa ylleni tavallista vettä, tipotellen
ja ennalta-arvaamattoman pian
alan tuoksua vai lemahtaa

KÖHINÄ